Ku on kurjempi päivä

Rakas ja turvallinen tuossa vierellä,

hymyt hiljaisella rannalla kuutamoisena yönä.

Tuolta kauempaa tanssahtelee hän juuri tänne

kuin liidellen. 

Ollessani rauhassa, ystävien keskellä, aivojeni perukoilta otan kuvan

ja talletan sen sydämeeni,

kultaisiin kasvoihin ja lempeään hymyyn käännän katseeni yhä uudelleen. 

Muistan kasvun ja hedelmällisen maan -

kevään rakkauden.

Tunnen ystäväni lämpimässä, kirja kädessä.

Elämä on valintoja, valitse viisaasti kädestäni kiinni.

Little bit confusing

Kesä tuli nii nopiaa etten ehtiny ees huomata.

Aika on vaa menny semmosta vauhtia 

ettei yksinkertasesti oo pysyny perässä.

Lämpöö on ollu jo oikeesti pitkään

 ja mulla on silti vielä puoltoista viikkoo koulua.

Oon hieman hämmentyny.

Viime lauantaina (21.5.) tuntu jo juhannukselta, 

ulkona tuoksu savusauna, kokko ja kesä, 

kaikkialla oli vihreetä ja linnut laulo. 

Hah vielä yli kuukaus juhannukseen.

En tiiä mitä ossaan oottaa kesältä 

ku en ees ossaa aatella

että se on iha just ja loma alkaa..

Mun päivä meni taas vähä hukan puoleen,

en edistyny kouluhommissa, 

mutta positiivista sinänsä sain ees luettua 

ruotsin sanat.

Ja kävin hiihtelemässä (oikeesti pyöräilin) pihalla

ja kyykin heinikossa kameran kans.

Ainakkaan vielä en oo törmänny punkkiin sen jälkee..

On pijelly melkei hellettä.

Ja kiirettä.

Ja löysin tämmösen höntin katin, 

joka ei ollu hetkeen liikkunu tosta paikalta

ku oli ehtiny tuomenkukkien terälehet tipahella

sen päälle. 

Se se vasta ossaaki nauttia.

Auringonlaskun maa

Jostaki syystä mulle tuli tässä yks päivä semmonen olo, että ois siisti testata soittaa järven rannassa.

No pyysimpä sitte veljen mukkaa kuvvaamaan aurigonlaskua, ja ajeltiin viulun ja kameran kanssa parin kilsan päähän tuolle laiturille, mihi hyvi näkkyy auringonlasku. Mulla oli kerrassaan mainio asu, ruskee mekko, punaset kollarit, rikkinäiset lenkkarit ja viululaukku selässä.

Oli kyllä oikeesti hienoo soittaa, ku ääni kanto nii kauas, menisin uuvestaanki.

Ja ei nuo kuvatkaan rumia oo, iha älyttömän hieno oli se auringonlasku.

Mietin myös, mitähä ihmiset aattelis, jos menis isolle tielle ja kävelis sen reunaa ja soittas samalla..

Jos joskus testais.. :)

Lämpöä

Lämpimässä kirjan kanssa, 

lukemassa. 

Ajatusten kilpajuoksu 

asiasta toiseen. 

Kun rakkaalla ihmisellä 

on huolia, murheita, 

pitäisi mennä vain ja halata. 

Mutta ajatukset ovat kaukana kirjasta, 

eihän kirja voi kertoa minun elämästäni. 

Kuuntelin mustarastaan haikeaa laulua, 

haaveilin suloisesta kesästä, 

tunteista ja kokemuksista 

kuin jostakin kirjasta. 

Jos olisinkin kaunotar tai häikäisevä persoona. 

Iloja päivästä toiseen ihmiset, 

hymyt, sanat ja katseetkin. 

Elä tuomitse toista 

edes katseellasi; enhän minäkään 

voi olla hurmuri, luontoni estää sen. 

Vaikka ikkunasi takana olisi sadepilvi 

tai myrsky koputtaisi oveen, 

voit kuitenkin muistaa hymyt ja rakkaasi 

ja saada itsellesi todellisen päivänpaisteen ja poutasään. 

Olen totisesti huono keskittyjä 

kun elämä pyörii päässäni. 

Yritin, rehellisesti sanoen, lukea 

ja olinkin pihalla kera poutapilvien. 

Kaikenlaista ihanaa

Haha koeviikko.

Oikeesti ei naurata vaikka naurattaa, koska kaikenlaista ihanaa.

Kevätvalssista tuli kerralla lemppari,

pilvien kultareunukset hoppeen sijasta.

Itkettää ehkä hippuriikkisen.

Ihaneja ihmisiä ympärillä,

toiset lähellä, toiset kaukana.

Jostaki syystä ei oikein innostas Sokrates ja muu filosofia,

matikan paraabelit ja lineaariset yhtälöryhmät.

Ei.

Jotku asiat pelottaa,

toisiin ryntään suin päin.

Mutta mikä järki pelätä elämää,

ku on helpompiaki tapoja selvitä?

Entä ku haluais pillittää

jalkakäytävällä auringonpaisteessa?

Eikö sillo ois joku ihana,

joka tulis ja sanois: "Oo iha rauhassa"?

Ja joskus kerrassaan ruppee mietityttämään,

miten ihmisillä mennee niinku ylleensä.

Ei kai se auta ku kysyä,

ja toivoo pientä keskustelua.

Taikoja

Tänään tehdään taikoja.

Talven ja kevään taikoja.

Otetaan annos kevätaurinkoa,

leikkimässä talvihangilla.

Heitetään joukkoon muutamia kehuja,

purkitettuna yhdessä hymyjen kanssa.

Lisätään vapaa tunti sekä jopa jokunen matikan tehtävä.

Eikä unohdeta sekoittaa hyvin,

yhdessä Eläinten karnevaalin ja Akvaariokalojen kanssa.

Nautitaan keskellä pahinta päivää.♥

Pätkän unelmia

Sen jälkeen, kun biologiassa opiskeltiin geenejä ja perimää, olen aina ajatellut, että koska sain vähemmän pituuden geenejä, sain enemmän älykkyyden geenejä. 

Sanon ihan suoraan, että mieluummin näin päin. 

Pätkänä joudun katsomaan muita ylöspäin ja kyllähän se välillä ärsyttää olla kavereita päätä lyhempi. Ehkä minun ikuinen niska-hartiaseudun jumi johtuukin siitä!

Koska olen lyhyt, saan pyytää pitempiä ihmisiä kurkottelemaan kaappien ylimmille hyllyille. Mitäpä ovat niin pitkiä.
Farkut on aina niin ihania, ku ne on ylleensä vähintään kymmene senttiä liian pitkät, joskus oli varmaan puol metriä ylimäärästä. Mutta kaikkeen tottuu.
On mukava olla pätkä. Pikkulapset ei pelkää mua ja saan niistä helposti kavereita. Ja jos minulla on joskus mies, todennäköisyys, että se on mua pitempi, on suuri.
 Saan haaveilla kaikista korkkareista.

Joskus saattaa käyä nii, että ne haaveet myös toteutuu..