perjantai 27. toukokuuta 2016

Ku on kurjempi päivä

Rakas ja turvallinen tuossa vierellä,
hymyt hiljaisella rannalla kuutamoisena yönä.

Tuolta kauempaa tanssahtelee hän juuri tänne
kuin liidellen. 
Ollessani rauhassa, ystävien keskellä, aivojeni perukoilta otan kuvan
ja talletan sen sydämeeni,
kultaisiin kasvoihin ja lempeään hymyyn käännän katseeni yhä uudelleen. 

Muistan kasvun ja hedelmällisen maan -
kevään rakkauden.
Tunnen ystäväni lämpimässä, kirja kädessä.


Elämä on valintoja, valitse viisaasti kädestäni kiinni.


tiistai 24. toukokuuta 2016

Little bit confusing


Kesä tuli nii nopiaa etten ehtiny ees huomata.


Aika on vaa menny semmosta vauhtia 
ettei yksinkertasesti oo pysyny perässä.


Lämpöö on ollu jo oikeesti pitkään
 ja mulla on silti vielä puoltoista viikkoo koulua.


Oon hieman hämmentyny.


Viime lauantaina (21.5.) tuntu jo juhannukselta, 
ulkona tuoksu savusauna, kokko ja kesä, 
kaikkialla oli vihreetä ja linnut laulo. 
Hah vielä yli kuukaus juhannukseen.


En tiiä mitä ossaan oottaa kesältä 
ku en ees ossaa aatella
että se on iha just ja loma alkaa..


Mun päivä meni taas vähä hukan puoleen,
en edistyny kouluhommissa, 
mutta positiivista sinänsä sain ees luettua 
ruotsin sanat.


Ja kävin hiihtelemässä (oikeesti pyöräilin) pihalla
ja kyykin heinikossa kameran kans.
Ainakkaan vielä en oo törmänny punkkiin sen jälkee..


On pijelly melkei hellettä.

Ja kiirettä.


Ja löysin tämmösen höntin katin, 
joka ei ollu hetkeen liikkunu tosta paikalta
ku oli ehtiny tuomenkukkien terälehet tipahella
sen päälle. 
Se se vasta ossaaki nauttia.


torstai 5. toukokuuta 2016

Auringonlaskun maa










Jostaki syystä mulle tuli tässä yks päivä semmonen olo, että ois siisti testata soittaa järven rannassa.
No pyysimpä sitte veljen mukkaa kuvvaamaan aurigonlaskua, ja ajeltiin viulun ja kameran kanssa parin kilsan päähän tuolle laiturille, mihi hyvi näkkyy auringonlasku. Mulla oli kerrassaan mainio asu, ruskee mekko, punaset kollarit, rikkinäiset lenkkarit ja viululaukku selässä.
Oli kyllä oikeesti hienoo soittaa, ku ääni kanto nii kauas, menisin uuvestaanki.
Ja ei nuo kuvatkaan rumia oo, iha älyttömän hieno oli se auringonlasku.

Mietin myös, mitähä ihmiset aattelis, jos menis isolle tielle ja kävelis sen reunaa ja soittas samalla..
Jos joskus testais.. :)