Käsikädessä
illan hämyssä
me kuljemme
eteenpäin.
Minä mietin häntä
ja tätä suloista iltaa.
Hän kai miettii,
miksi lintu laulaa.
Minä, en siis hän,
mietin mitä rakkaani
miettii, enkä
missään nimessä,
miksi ihmisellä
on kaksi korvaa.
Kesäyön hiljaisuudessa
kuljen, laulan
haaveilen
kullasta, armaasta.
Rannassa istun
odotan.
Aika kuluu
kultaani ei näy.
Kuvittelen
että hän
hiipisi taakseni
ja syleilisi.
Kesäyön unelma
voisi joskus
täyttyä.
Yö kulkee eteenpäin
minä vain istun
laiturilla,
tässä näin.
Ja silloin,
juuri silloin,
tunnen suloiset
kädet ympärilläni.
Oi, rakkaani,
tulit sittenkin!
