Sen jälkeen, kun biologiassa opiskeltiin geenejä ja perimää, olen aina ajatellut, että koska sain vähemmän pituuden geenejä, sain enemmän älykkyyden geenejä.
Sanon ihan suoraan, että mieluummin näin päin.
Pätkänä joudun katsomaan muita ylöspäin ja kyllähän se välillä ärsyttää olla kavereita päätä lyhempi. Ehkä minun ikuinen niska-hartiaseudun jumi johtuukin siitä!
Koska olen lyhyt, saan pyytää pitempiä ihmisiä kurkottelemaan kaappien ylimmille hyllyille. Mitäpä ovat niin pitkiä.
Farkut on aina niin ihania, ku ne on ylleensä vähintään kymmene senttiä liian pitkät, joskus oli varmaan puol metriä ylimäärästä. Mutta kaikkeen tottuu.
On mukava olla pätkä. Pikkulapset ei pelkää mua ja saan niistä helposti kavereita. Ja jos minulla on joskus mies, todennäköisyys, että se on mua pitempi, on suuri.
Saan
haaveilla kaikista korkkareista.
Joskus saattaa käyä nii, että ne haaveet myös toteutuu..
