Haha koeviikko.
Oikeesti ei naurata vaikka naurattaa, koska kaikenlaista ihanaa.
Kevätvalssista tuli kerralla lemppari,
pilvien kultareunukset hoppeen sijasta.
Itkettää ehkä hippuriikkisen.
Ihaneja ihmisiä ympärillä,
toiset lähellä, toiset kaukana.
Jostaki syystä ei oikein innostas Sokrates ja muu filosofia,
matikan paraabelit ja lineaariset yhtälöryhmät.
Ei.
Jotku asiat pelottaa,
toisiin ryntään suin päin.
Mutta mikä järki pelätä elämää,
ku on helpompiaki tapoja selvitä?
Entä ku haluais pillittää
jalkakäytävällä auringonpaisteessa?
Eikö sillo ois joku ihana,
joka tulis ja sanois: "Oo iha rauhassa"?
Ja joskus kerrassaan ruppee mietityttämään,
miten ihmisillä mennee niinku ylleensä.
Ei kai se auta ku kysyä,
ja toivoo pientä keskustelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti