kohdistettuna minulle
ei yksikään iloinen keskustelu
kysynyt minulta mitään...”
Rakas ystävä – et ehkä minun, mutta toivottavasti jonkun muun –, ethän samaistunut alun runonpätkään? Eihän mieleesi palannut jokin kerta isommassa porukassa, jossa kukaan ei huomioinut sinua mitenkään? Toivon todella, että tilanne kuulosti sinulle täysin uudelta.
Kirjoitin runon erään tapaamiskerran jälkeen, kun olin jäänyt täysin huomiotta. Olin pettynyt ja ahdistunut. Pahinta oli, että huomiotta jättäneet ihmiset olivat minulle läheisiä.
Selvisin tunteista onneksi aika pian vahvan itsetuntoni avulla. Luotin, etteivät ihmiset olleet tiedostaneet tekoaan. On inhimillistä tehdä tai jättää jotakin epähuomiossa tekemättä.
Kaikille tilanne ei kuitenkaan olisi ollut niin yksinkertainen. Jollekulle tilanne olisi voinut tuntua arkipäivältä itsensä kovettamisen takia, jollekulle viimeinen pisara elämänsä lopettamiseen.
Maailman mielenterveyspäivää vietetään 10.10. teemalla “Mitä sinulle kuuluu?”. Kun mietin kolumnini aihetta, näin mielessäni kuvan tekstistä yllä olevalla otsikolla. En tiennyt vielä silloin mitään mielenterveyspäivästä tai sen teemasta. Palaset vain loksahtivat paikoilleen, ja sain itselleni arvokkaan aiheen muille jaettavaksi.
Kuinka iso ero sillä onkaan, heittääkö keskustelunavauksena “Mitä kuuluu?” vai kysyykö tosissaan “Mitä sinulle kuuluu?”. Tosissaan kysyessä on tärkeää olla läsnä ja valmis kuuntelemaan. Jos kysyjä lyhyen vastauksen saatuaan kääntää puheen itseensä, tuntee toinen itsensä ja kuulumisensa yhdentekeviksi.
Arvostavan kuuntelemisen taito on usein puhetaitoa kalliimpi. Toisinaan esille tulleet asiat ovat kuuntelijalle niin raskaita, että oikeita sanoja ei löydy. Tällöin pelkkä läsnä oleminen ja lempeä kosketus riittävät.
Uskon lähes jokaisella empatiakykyisellä riipaisevan nähdä joku vasten tahtoaan yksin. Meille on kuitenkin yllättävän vaikeaa toimia. Tunnemme oman huonoutemme ja perustelemme tekoamme muiden paremmuudella kuulumisten kysymiseen tai edes tervehtimiseen.
Pettymyksestä olisi voinut olla hankalampi selvitä, jos eräs porukassa ollut ystäväni ei olisi lähettänyt jälkeenpäin viestiä:
“Meinasin koko ajan kysyä, että mitä Helmi miettii, mutta en saanu kysyttyä ennen ku menit.”
Mikä lämpö levisikään ahdistuneen olon keskelle ja muutti itkunkin osin onnen kyyneleiksi.
Muistathan inhimillisen kuulluksi tulemisen tarpeen. Kysy tosissasi “Mitä sinulle kuuluu?” ja kuuntele.
