Unohduin
nauttimaan seurasta
tunnelmasta, tunteesta
että kaikki oli juuri
niin kuin
oli tarkoitettu.
Tunteesta
että olin
siellä missä
pitikin.
Kotona.
Jousiorkesterin säveliä
tiistai-illan harjoituksissa
yksi
pieni kakkosviulu
väsyneenä
kevään uuvuttamana.
Raskaita päiviä
ohjelmattomia
saamattomia
tehotouhupäiviä
jotka jättävät tunteen
taaskaan en saanut mitään aikaan.
Sävelet yrittävät
kantaa
nostaa
piristää
selkälihakset yrittävät kertoa
olevansa loppu
väsynyt
lepoa vailla.
Kevään harmaa
sade
vain on.
Ei tunteita.
Onni tuli vieraaksi
pienellä kirjaimella.
Lasten lauluna
auringon lämpönä
rakkaiden läheisyytenä
ja hammashymyinä.
