Lämpöä

Lämpimässä kirjan kanssa, 

lukemassa. 

Ajatusten kilpajuoksu 

asiasta toiseen. 

Kun rakkaalla ihmisellä 

on huolia, murheita, 

pitäisi mennä vain ja halata. 

Mutta ajatukset ovat kaukana kirjasta, 

eihän kirja voi kertoa minun elämästäni. 

Kuuntelin mustarastaan haikeaa laulua, 

haaveilin suloisesta kesästä, 

tunteista ja kokemuksista 

kuin jostakin kirjasta. 

Jos olisinkin kaunotar tai häikäisevä persoona. 

Iloja päivästä toiseen ihmiset, 

hymyt, sanat ja katseetkin. 

Elä tuomitse toista 

edes katseellasi; enhän minäkään 

voi olla hurmuri, luontoni estää sen. 

Vaikka ikkunasi takana olisi sadepilvi 

tai myrsky koputtaisi oveen, 

voit kuitenkin muistaa hymyt ja rakkaasi 

ja saada itsellesi todellisen päivänpaisteen ja poutasään. 

Olen totisesti huono keskittyjä 

kun elämä pyörii päässäni. 

Yritin, rehellisesti sanoen, lukea 

ja olinkin pihalla kera poutapilvien. 

Kaikenlaista ihanaa

Haha koeviikko.

Oikeesti ei naurata vaikka naurattaa, koska kaikenlaista ihanaa.

Kevätvalssista tuli kerralla lemppari,

pilvien kultareunukset hoppeen sijasta.

Itkettää ehkä hippuriikkisen.

Ihaneja ihmisiä ympärillä,

toiset lähellä, toiset kaukana.

Jostaki syystä ei oikein innostas Sokrates ja muu filosofia,

matikan paraabelit ja lineaariset yhtälöryhmät.

Ei.

Jotku asiat pelottaa,

toisiin ryntään suin päin.

Mutta mikä järki pelätä elämää,

ku on helpompiaki tapoja selvitä?

Entä ku haluais pillittää

jalkakäytävällä auringonpaisteessa?

Eikö sillo ois joku ihana,

joka tulis ja sanois: "Oo iha rauhassa"?

Ja joskus kerrassaan ruppee mietityttämään,

miten ihmisillä mennee niinku ylleensä.

Ei kai se auta ku kysyä,

ja toivoo pientä keskustelua.