Vaahtokarkinpaksuinen

Lämpöä ja rakkautta täynnä oleva joulu.

Valitettavasti kuitenkin kohta ohi.

Rakkaat ystävät ovat melkein kuin tähtiä, mutta paljon lähempänä ja nauravat kuuluvammin.

Tosin en ole kuullut tähtien nauravan..

Tää kuva ei oo -natürlich- mun ottama, vaa ton lumiprinsessan tossa edellisessä kuvassa ♥

Hattarapilvenohuet unelmat

keskellä talvea.

Vaikkakin ehkä sittenkin vaahtokarkinpaksuiset.

Joulu, joulu, suloinen

Kynttilä luo valoaan

pimeän tuvan keskelle.

Se jakaa omaa loistettaan

sekä lapselle että leskelle.

Ei halua leski kynttilää,

ei lapsi omaa, ei.

Ei myöskään halunnut pimeää,

siispä kynttilä sen poies vei.

Muistoksi isän rakkaan,

joka pois jo mennyt on.

Lisäävät puita takkaan,

ajatellen, on joulu lauluton.

Ja vain kaksin,

lapsi ja leski

 jouluaan viettävät kummaa.

Kun muita ei ole, eikä muita myöskään tule,

valaisevat tupaa tummaa.

Rauhallista Joulua! <3

Elämää täynnä

Pitämässä taloa pystyssä

vaikka väkisin.

Eläviä lapsia viis

ja koira vielä päälle.

Lapsenvahin pelastuksena

äänikirjat.

Ja joskus lopulta ilta.

Kakskytneljä tuntia on pitkä aika.

Kakskytkuus vielä pitempi.

Odottaa.

Onneksi suunnitelmat 

auttaa jaksamaan.

Sinne iltaan asti.

Yks piirtää

toine kuuntelee

kolmas touhuaa ympäri taloa

neljäs kitisee

viijes kertoo juttuja.

Nii ja koira vaa on.

Hiljaa.

Karkasin rauhaan.

Huono lapsenvahti.

"Hemmi mittä tinä oot?"

Täällä vaa, piilossa.

Haisulin vaipanvaihtoa.

Soitto: "Meillä mennee ainaki tunnin pitempään"

Mutta pääsenkin lopulta tuntia aiemmin.

Kiitollisuus. Riemu.

Hali ja "lielä pusu".
"Mäntä pusu".

Ps. Kuva on sammaa laatua, ku mun ajatukset, sössömössöä.

Suomalaista

Tää on kuviksen työ, joka kertoo Suomesta.