Elämää täynnä

Pitämässä taloa pystyssä

vaikka väkisin.

Eläviä lapsia viis

ja koira vielä päälle.

Lapsenvahin pelastuksena

äänikirjat.

Ja joskus lopulta ilta.

Kakskytneljä tuntia on pitkä aika.

Kakskytkuus vielä pitempi.

Odottaa.

Onneksi suunnitelmat 

auttaa jaksamaan.

Sinne iltaan asti.

Yks piirtää

toine kuuntelee

kolmas touhuaa ympäri taloa

neljäs kitisee

viijes kertoo juttuja.

Nii ja koira vaa on.

Hiljaa.

Karkasin rauhaan.

Huono lapsenvahti.

"Hemmi mittä tinä oot?"

Täällä vaa, piilossa.

Haisulin vaipanvaihtoa.

Soitto: "Meillä mennee ainaki tunnin pitempään"

Mutta pääsenkin lopulta tuntia aiemmin.

Kiitollisuus. Riemu.

Hali ja "lielä pusu".
"Mäntä pusu".

Ps. Kuva on sammaa laatua, ku mun ajatukset, sössömössöä.