Yhtäkkiä

Yhtäkkiä oli syksy.

Puut imivät kaiken vihreyden itseensä

ja näyttivät, mitä muita värejä olivat piilotelleet koko kesän.

Ylianalysoitu epäonnistuminen

Tuossa viikko, pari sitte oli stressin määrä hurjan iso.

on olemassa semmone asia ku 

emmie tiiä

tyhyjä paperi eessä

tekemättömät tehtävät koputtamassa takaraivoon

ulkoilmanpuutostauti

alisuoritettu prosessi

ylianalysoitu epäonnistuminen

uninen aamu ilta päivä yö

päivät mennee kerrassaa liian noppeesti

ja aivan liian hittaasti

mua väsyttää vois mennä nukkumaan

hymy tuli takas

aurinkoki löyty taas vähäks aikaa

Sadepäivän iloksi

Ah ihana kesä ja rakkaat ihmiset.

Valoisa kesäilta,

hymyjen tuoma lämpö,

auringonlasku,

nouseva usva,

niittykukkien vaimea tuoksu,

unelmien siivittämät ajatukset.

Lapsuuteni takapihalla

Lapsuuteni takapihalla 

asui keijuja. 

Niiden kauniit kodit 

pajukoissa 

ojan yllä 

olivat täynnä aarteita 

ja salaisuuksia. 

Lapsuuteni takapihalla 

asui haltioita. 

Niitä nauravia 

ja kilttejä olentoja, 

jotka kertoivat  

kesäiltojen hämärässä 

salaisuuksia. 

Vietin lapsuuteni takapihalla 

erään illan 

tässä lähiaikoina. 

Keijujen asunnot 

olivat nyt vanhempia, 

haltijoiden kuiskaukset 

hieman hiljaisempia, 

mutta silti kaikki  

oli kuten ennen. 

Lapsuuteni takapiha 

kertoi minulle 

keijuista ja haltijoista. 

Miten kauniita 

ne molemmat ovat, 

ja miten minäkin voisin olla 

kuten ne. 

Lapsuuteni takapihalla 

minäkin voin olla keiju tai haltia. 

Lapsuuteni leikkimaailmassa, 

missä kaikki 

olivat ystäviä, 

ja missä kerrottiin 

salaisuuksia.