Risteilijä

Ala-asteella

mulla oli porukka.

Mie kuuluin siihen porukkaan, olin osa sitä.

Yläasteella mulla oli oma jengi, mää kuuluin johonki,

mutta mulla oli myös ystävä.

Koulussa niin.

Lukiossa mulla ei ollu porukkaa

mie en kuulunu oikein mihinkään

ja silti kuuluin kaikkialle.

Mie olin yksinäinen risteilijä,

tilanteen ja reitin mukana menijä.

Oli niitä satamia,

mutta enhä mie niihi kuulunu.

Oli muutama tunti

millon piti tehä paritöitä

ja meitä oli pariton määrä.

Mie olin se jonka piti päättää

minkä parin kolmanneks 

tällä kertaa tunkeuvun.

Koska muilla oli joku muu

siinä lähempänä.

Mie oon vieläki lukiossa.

Ja vieläki risteilijä.

Mutta on aina niitä satamia,

joista löytyy joku hymy

ja löytyy niitä työpareja,

jotka ei kato pahalla,

vaikka tulleeki ryhmä.

On niitä satamia,

jotka hyväksyvät risteilijät,

niitä, jotka myös pitävät,

arvostavat.

Mie oon se hiljane risteilijä,

mie kuuntelen.

Satamoista kuuluvaa laulua,

tarinoita ja naurua.

Nauran hiljaa itsekseni

ja hymyilen.

Emmää oikeesti oo iha niin hirveen äkäne

Sillo ku on aivan järettömän ärtyny ja tekis vaa mieli märistä, ei saa kertakaikkiaan mittää aikaseks. 

Tyhmä hissankoe ku en osannu ja kirjotin iha mitä sattuu. 

Vielä tyhmempi hissan essee jota en tehny tarpeeks aikasi.

ärs

Miks hommia ei vaa voi skipata? 

Ku kuus koulupäivää peräkkäi on tehny kokkeita ja lukenu ja ressannu niihi.

Ja se  r e s s i n hissan essee ei vaan ole valmis. 

Mie en nyt vaa jaksa.

Jos vaa voisin mennä sänkyyn itkemää vähä ja ehkä nukkua päiväunet.

Sitte vois vähä valosammi kattoo etiäpäi.

Mutta kun on se ihana essee.

Ja valosaa ei vaa ole kovi hirveesti kohta ennää ku - no Suomen talvi on menossa.

Ei sillä, mie oikeesti tykkään iha hirveesti talvesta, onha se mukava ku saa nukuttua nii hyvi paksun peiton alla kylmässä huoneessa.

Mutta se ois kivempaa ilman sitä hissan esseetä.

Mieti nyt miten laiska mie oon ku nytki, just  n y t  mun pitäs tehä sitä mahtavaa ja loistokasta esseetä.

Essee, mie niiiin tykkään susta♥♥♥♥

Mie sain kyllä tehtyä sen essee.
Ei siitä ehkä paras tullu, mutta tehty se on joka tappauksessa.
Voitin.

Hiljaisia katseita

Hiljaiset katseet,

ne merkittävimmät.

Vilkaisu

katse vastaa.

Peilaan eleitäsi

sinä

ilmeitäni.

Lämpö

katseesi mukana,

katseen,

joka ei sano mitään.

Legenda

Kuulokkeet korvissa, 

ilman musiikkia, 

kuuntelen ajatuksiani. 

Useinkin äänekkäitä, 

välillä hiljaisia. 

Mietteitä menneestä, 

tästä hetkestä ja tulevasta. 

Joskus mielessäni 

onni ja ilo  

ovat kietoutuneet sumuun. 

Välillä taas lempeät, 

hempeät päivät 

täyttävät pääni. 

Laulu ja sirkutus linnun 

kesäsateen raikkaudessa, 

nousee muistoissa pintaan 

syysilloin,  

kun tuntematon 

hämmentää mielen. 

Kasvavissa määrin nautintoja 

tarinat, historia ja legendat. 

Eilinen päivänikin on jo historiaa 

ja mennyttä. 

Monenlaisia kohtaamisia

Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.

Se lämpöisin vuodenaika

Hippunen mun heinäkuuta

pelkkä silmänräpäys, 

ei erityisemmin muuta.

Lämpimiä ja sulosia päiviä.

Muutama uus ihana ihmine,

hymyjä.

Naurua.

Yhteisymmärrystäkin välillä.

Kesä ja kärpäset,

rakkaat ihmiset.