Risteilijä

Ala-asteella

mulla oli porukka.

Mie kuuluin siihen porukkaan, olin osa sitä.

Yläasteella mulla oli oma jengi, mää kuuluin johonki,

mutta mulla oli myös ystävä.

Koulussa niin.

Lukiossa mulla ei ollu porukkaa

mie en kuulunu oikein mihinkään

ja silti kuuluin kaikkialle.

Mie olin yksinäinen risteilijä,

tilanteen ja reitin mukana menijä.

Oli niitä satamia,

mutta enhä mie niihi kuulunu.

Oli muutama tunti

millon piti tehä paritöitä

ja meitä oli pariton määrä.

Mie olin se jonka piti päättää

minkä parin kolmanneks 

tällä kertaa tunkeuvun.

Koska muilla oli joku muu

siinä lähempänä.

Mie oon vieläki lukiossa.

Ja vieläki risteilijä.

Mutta on aina niitä satamia,

joista löytyy joku hymy

ja löytyy niitä työpareja,

jotka ei kato pahalla,

vaikka tulleeki ryhmä.

On niitä satamia,

jotka hyväksyvät risteilijät,

niitä, jotka myös pitävät,

arvostavat.

Mie oon se hiljane risteilijä,

mie kuuntelen.

Satamoista kuuluvaa laulua,

tarinoita ja naurua.

Nauran hiljaa itsekseni

ja hymyilen.