Nam, kesä

Kuinkaha moni on joskus kirjottanu kesästä?

Lasketaanko?

No höh ehkä jokkaine on joskus joutunu/saanu kirjottaa ihanasta vuodenajastamme kesästä.

Kesän ihania asioita:

Siis kaikkihan rakastaa ihania itikoita, kärpäsiä, ampiaisia, paarmoja, mäkäräisiä...

No höh, pittäähä linnuillaki olla ruokaa.

Ihanat ukkosmyrskyt: eka koko päivä hirveen painostavvaa, helteet ja päänsärky, sitte vaa mennee iha pimmeeks, tummansinisiä pilviä taivas täynnä ja ku ruppee satamaa nii sitte myös sattaa. Ja paljo.

Ihana mennä ulos katokseen kuuntelemmaa sadetta ja ukkosta, ihhailemmaan salamointia ja viettämään laatuaikaa itikoitten kans. Namnam.

Musta tuntuu että kesällä lihhoo iha hirveesti ku koko aja vaa syyvää kaikkee: jäätellöö, kaike maaliman rilliruokia, ruokaa ylleensäkki, sitte ku marjakausi alkaa nii hirveesti marjoja ja niitten kans jäätellöö.. Ja koska kesällä on aikaa leipookki nii makiaa tullee syötyä iha liikaa. Uhh..

Uimine, järvessä lillumine, soutelu, onginta, lauttailu, laiturilla loikoilu, oispa jo lämmin..

Kesällä on nii mukava kuvata! Tullee huomattavasti parempia kuvia ku talvella, ku on valosaa!<3

Teltassa nukkumine on oikeesti rentoo, paitsi jos on ääliö katti, joka hyppii teltan seiniä vaste ja pöllöilee muutenki. Pöhkö.

Kavereijje kans on myös iha jees olla kesällä, vaikka mennä tyynysotista johonki tai lähtä keskiyöllä pärtsäilee ykskenkäsenä hiekkatielle, suosittelen lämpimästi.

Itkettää

Itkemine on vaa nii helpottavvaa. Ruppeen varmaa aina itkee jos joku lähellä itkee. Nyt oon itkeny semmosen vajjaan tunnin vaa siks että on nii ihania ystäviä. Itkin paljo ku koulu loppu.
 Itken sillo jos oon jossaki vaikka viikonlopun ja sitte se viikonloppu loppuu. Yks ihana leiriviikonloppu itkin joka päivä. Itkin siks ku olin yksinäinen (tosin en yksin). Itkin siks ku en ollu ennää yksin ja oli nii ihanaa. Itkin siks ku se loppu ja olin itkeny muutenki nii paljon.
Jos mulla on joskus huono olo tai sattuu johonki nii on vaikeeta kertoo sitä kellekkää ilman että rupian itkee. En vaa tiiä miks.
Itken välillä siks ku pelottaa että jollekki läheiselle sattus jotaki. Mua ruppee itkettää jos joku sannoo mua ihanaks koska mun on vaikeeta ymmärtää että joku voi aatella sillee. Sitäkää en tiiä että miks. Mulle on vaa jostaki tullu varmaa pienenä alitajuntaan joku ajatus etten mää olis koskaan sillai kaunis tai ihana. Ehkä omasta mielestä vaa semmone sopiva.
Mutta se riittää mulle mikä oon.
Jos ajatellaan positiivisesti, on ihana että omistaa tunteet. Olisi kamalaa olla tunteeton.

Tiivistä tekstiä eikä kuvia, itketäänkö vielä vähäsen?

Tunnetta vaikka muille jakaa

Se tunne,

kun tajuat, että seuraavalla kerralla kun aamulla menet kouluun, et menekkään yläasteelle vaan lukioon.

kun saat peruskoulun päättötodistuksen käteen ja näät sen kymppien määrän..

kun ymmärrät, että huomenna on mentävä töihin (pyörällä, vain kolmetoista kilometriä yhteen suuntaan, ei tunnu missään).

kun mietit, että onko se sittenkään loma jos on töissä (no on).

kun tajuat että huomenna on kesäkuun ensimmäinen päivä (unbelievable).

kun tajuat että on sunnuntai, huone on kuin sikolätti ja eilisen imuroinnit ja luutuamiset on tekemättä.

kun ymmärrät että näet syksystä lähtien joitakin kavereitasi niiiiiin harvoin.

kun tajuat että aika mennee satasta etkä oikein meinaa pysyä mukana.

kun ymmärrät että sinäkin kasvat (, mutta vain henkisesti).

kun huomaat että olet kerännyt astioita jo niin paljon, että omistat laseja ainakin 16 kappaletta, pari lautasta, kaksi jälkiruokakuppia, kolme tarjoilulautasta, salaattikulhon, neljä muumimukia ja lasikannun. Enkä tosiasiassa tee niillä yhtään mittää ainakkaan kolmeen vuoteen.
kun ärsyttää.

kun tajuat, että on parempi nauttia täysillä kaikesta, kuin murehtia jälkeen päin.



Kevät, vihdoin

Kevät

tuoksuu nenääni,

ah, ulkona jo kuului

kurjen ääni,

kun se soitimelle

kutsuu toista.

Kuuntelehan moista!

Kevät

puhkeaa kukkaan

kurkkaa jokaikiseen

hikisukkaan ja saa

kaikki iloiseksi.

Aurinko,

kuka sen keksi,

että palloa potkitaan,

narua hypätään,

nauretaan

ja iloitaan keväästä,

valosta.

Lapsia ulos 

juoksee joka talosta.

"Hei hiirenhäntää!"

Joku huikkaa ja 

heittää kärrynpyörän

pelkästä ilosta

että on kevät.

Mihin ne kaikki murheet

oikein menevät?

Runoja

Näinkin voi käydä.

Haluaisin laulaa

ja kertoa kaikille,

kuinka ihanaa

on elää.

Uni

Uneni oli värikäs

se ei kertonut mistään

se oli pelkästään muotoja,

musiikkia, ääntä ja värejä.

Luultavasti jälkikuvia eilisestä

huvipuistopäivästä.

Hähää, tässä vielä mun yks lempparirunoista:

Silmälasit.

Ne näköttimet

nenän päällä.

Tuliketut

Ne leimuaa, ne loimuaa,

ne roihuaa ja lyö,

ne paistavat kuin patsahat

ja välkkyvät kuin vyö!

Ne liitävät, ne lentävät,

ne laukkaa, läähättää,

ne korskuvat kuin konkarit,

joit' urhot kiidättää!

Ne liehuvat, ne riehuvat,

ne soutelee ja soi,

ne heijailee kuin enkelit,

tai aallot ailakoi.

Ne tummuvat, ne sammuvat,

ne repeevät kuin jää -

ne kirkastuvat kilvan taas

ja yöhön rynnistää!

-Ilmari Kianto-

Kirjojen ihmeellinen maailma

Olen lukija. Luen kirjoja. Paljon kirjoja. Iha hitsin paljo kirjoja.

Joku ihmettellee mite jaksaa lukkee vaa.

Mää suorastaan rakastan lukemista. En kestäis ilman kirjoja.

Mun aika mennee lukemisseen. Ajatukset pyörii kirjan henkilöissä.

Oon kirjan maailmassa.

Mää luulen että en tietäis puolikskaa nii paljo ku tiiän, jos en ois koskaa lukenu vapaaehtosesti kirjoja.

Tällä hetkellä mun huoneessa on ehkä semmone viistoista kirjaston kirjaa jotka mää oon kaikki lukenu. Mulla on kaks suht issoo hyllyä täynnä kirjoja (joista jos totta puhutaan en oo lukenu puoliakkaan ku ne ei oo minun..). 

Omistan ehkä kolmekymmentä erilaista kirjaa. 

Luen välillä myös lastenkirjoja, kuten Tatu ja Patu -kirjoja. 

Mulla on ylleensä aina joku kirja tai kaks kesken.

Sillon ku ei keksi tekemistä, pittää ottaa kirja.

Mausteeks pari tosi randomia kuvvaa..