Itkettää

Itkemine on vaa nii helpottavvaa. Ruppeen varmaa aina itkee jos joku lähellä itkee. Nyt oon itkeny semmosen vajjaan tunnin vaa siks että on nii ihania ystäviä. Itkin paljo ku koulu loppu.
 Itken sillo jos oon jossaki vaikka viikonlopun ja sitte se viikonloppu loppuu. Yks ihana leiriviikonloppu itkin joka päivä. Itkin siks ku olin yksinäinen (tosin en yksin). Itkin siks ku en ollu ennää yksin ja oli nii ihanaa. Itkin siks ku se loppu ja olin itkeny muutenki nii paljon.
Jos mulla on joskus huono olo tai sattuu johonki nii on vaikeeta kertoo sitä kellekkää ilman että rupian itkee. En vaa tiiä miks.
Itken välillä siks ku pelottaa että jollekki läheiselle sattus jotaki. Mua ruppee itkettää jos joku sannoo mua ihanaks koska mun on vaikeeta ymmärtää että joku voi aatella sillee. Sitäkää en tiiä että miks. Mulle on vaa jostaki tullu varmaa pienenä alitajuntaan joku ajatus etten mää olis koskaan sillai kaunis tai ihana. Ehkä omasta mielestä vaa semmone sopiva.
Mutta se riittää mulle mikä oon.
Jos ajatellaan positiivisesti, on ihana että omistaa tunteet. Olisi kamalaa olla tunteeton.

Tiivistä tekstiä eikä kuvia, itketäänkö vielä vähäsen?