Runoja

Näinkin voi käydä.

Haluaisin laulaa

ja kertoa kaikille,

kuinka ihanaa

on elää.

Uni

Uneni oli värikäs

se ei kertonut mistään

se oli pelkästään muotoja,

musiikkia, ääntä ja värejä.

Luultavasti jälkikuvia eilisestä

huvipuistopäivästä.

Hähää, tässä vielä mun yks lempparirunoista:

Silmälasit.

Ne näköttimet

nenän päällä.

Tuliketut

Ne leimuaa, ne loimuaa,

ne roihuaa ja lyö,

ne paistavat kuin patsahat

ja välkkyvät kuin vyö!

Ne liitävät, ne lentävät,

ne laukkaa, läähättää,

ne korskuvat kuin konkarit,

joit' urhot kiidättää!

Ne liehuvat, ne riehuvat,

ne soutelee ja soi,

ne heijailee kuin enkelit,

tai aallot ailakoi.

Ne tummuvat, ne sammuvat,

ne repeevät kuin jää -

ne kirkastuvat kilvan taas

ja yöhön rynnistää!

-Ilmari Kianto-

Kirjojen ihmeellinen maailma

Olen lukija. Luen kirjoja. Paljon kirjoja. Iha hitsin paljo kirjoja.

Joku ihmettellee mite jaksaa lukkee vaa.

Mää suorastaan rakastan lukemista. En kestäis ilman kirjoja.

Mun aika mennee lukemisseen. Ajatukset pyörii kirjan henkilöissä.

Oon kirjan maailmassa.

Mää luulen että en tietäis puolikskaa nii paljo ku tiiän, jos en ois koskaa lukenu vapaaehtosesti kirjoja.

Tällä hetkellä mun huoneessa on ehkä semmone viistoista kirjaston kirjaa jotka mää oon kaikki lukenu. Mulla on kaks suht issoo hyllyä täynnä kirjoja (joista jos totta puhutaan en oo lukenu puoliakkaan ku ne ei oo minun..). 

Omistan ehkä kolmekymmentä erilaista kirjaa. 

Luen välillä myös lastenkirjoja, kuten Tatu ja Patu -kirjoja. 

Mulla on ylleensä aina joku kirja tai kaks kesken.

Sillon ku ei keksi tekemistä, pittää ottaa kirja.

Mausteeks pari tosi randomia kuvvaa..

Jul

Minusta tuntuu,

luulen melkein,

voisin ehkä aavistaa,

veikkaankin vielä,

että se on Joulu!

Joka ovelle kolkuttaa,

joka keittiössä tuoksuu,

joka ilmassa leijjuu,

joka sydämessä tuntuu.

Joka ilahduttaa ystävää.

Suloista Joulua kaikille!<3

Kesän muisto

Käsikädessä

illan hämyssä

me kuljemme

eteenpäin.

Minä mietin häntä

ja tätä suloista iltaa.

Hän kai miettii,

miksi lintu laulaa.

Minä, en siis hän,

mietin mitä rakkaani

miettii, enkä

missään nimessä,

miksi ihmisellä

on kaksi korvaa.

Kesäyön hiljaisuudessa

kuljen, laulan

haaveilen

kullasta, armaasta.

Rannassa istun

odotan.

Aika kuluu

kultaani ei näy.

Kuvittelen

että hän

hiipisi taakseni

ja syleilisi.

Kesäyön unelma

voisi joskus

täyttyä.

Yö kulkee eteenpäin

minä vain istun

laiturilla,

tässä näin.

Ja silloin,

juuri silloin,

tunnen suloiset

kädet ympärilläni.

Oi, rakkaani,

tulit sittenkin!

Ihailin syksyn värejä

Jäkälän rapina
jalkojen alla
auringon lämpö
takinhihan peittämällä
kädellä
puolukan punaiset posket
mättäällä

haistelin syksyn tuoksua





Se ois syksy

Puut soittavat

   syksyn säveliä

ruskan väreissä